keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Seksuaalinen hyväksikäyttö

Mennään suoraan asiaan.

Lapsena minua käytettiin hyväksi monta vuotta. Mitä tein? Hiljenin.
En uskaltanut kertoa kenellekkään, en äidille, en kaverille en kuraattorille.
Kunnes 18vuotiaana join itseni kaverini kanssa humalaan, purskahdin itkuun ja kerroin asiasta.

Psykologille uskaltauduin myös kertomaan, mutta en suostunut kertomaan kuka käytti minua hyväkseen.

Nyt olen mennyt eteenpäin. Kävin poliisilaitoksella tekemässä rikosilmoituksen, nyt asiat etenee. Vielä joku aika sitten vannoin, että en vie tätä asiaa poliisille, koska asia on vanha juttu.
Uskaltauduin kertomaan vanhemmilleni, että kuka tämän minulle teki.
Asiat etenee, mutta minua pelottaa. Asia tulee ilmi. Sukulaiseni saavat tietää asiasta.

Onko tässä vain minun sanani hänen sanaansa vastaan? Pelottaa. PELOTTAA.
Olen löytänyt itselleni lakimiehen.
Onneksi minua tuetaan.

Pelottaa.


maanantai 10. kesäkuuta 2019

10/6/2019

Paljon on tapahtunut.

Isoäitini nukkui pois viime vuonna ja hautajaisia tuli kolmet käytyä muutamassa kuukaudessa.
Ero ex.miehestäni tapahtui viime vuonna loppukesällä. Hän muutti pois toiselle paikkakunnalle.
Olen iloinen, että olemme pysyneet ystävinä. Hän on käynyt luonani ja minä hänen. Meillä menee paljon paremmin ystävinä ja olen ylpeä siitä, että päätimme erota ystävinä. VIHDOIN! Se oli vaikeaa, mutta siitä pääsi yli. Olin kuitenkin käsitellyt jo tulevaa eroa varmaan puoli vuotta ennen kuin päätimme erota. 

Viime syksynä juhlin paljon, olin sumussa. Uusi suhde, sekin meni pieleen. Mies teki minulle todella epäreilusti, erosimme ja menin huonoon kuntoon. En muista loppuvuodesta oikeastaan mitään. Sumua.

Muutin uuteen asuntoon. Alussa oli vaikeaa, yksin asuminen, nukkuminen, syöminen, kaikki tuntui vaikealta.

Olen yrittänyt päättää elämäni kaksi kertaa tämän vuoden puolella. Ensimmäisellä kerralla riitti kun hiiliä vain joi.
Toisella kerralla olen ollut hetkiä tajuttomana. Sydämeni on meinannut pettää. Jotain eräs hoitaja puhui myös verenpaineestani. Lähtö on ollut lähellä. Silloin säikähdin. Isäni on ollut vihainen asiasta.

Nyt pikku hiljaa terapia on jatkunut. 
Seurustelen ihanan miehen kanssa. Tuntuu, että elämällä on jotain annettavaa. Mutta toisaalta on niin paljon kaikkea mielessä mikä haittaa arkeani. 



torstai 6. kesäkuuta 2019

Pitkästä aikaa! 6/6/2019

Hei!

Paljon on tapahtunut, mutta viime kirjoituksesta on myös paljon aikaa.

Palailen kirjoittamaan tänne lähipäivinä enemmän. Ehkä viimeistään ensi maanantaina.
Pohdin, että voisin aloittaa kokonaan uuden blogin. Käsinkirjoittaminen tuntuu vaivalloiselta. Olen myös huomannut, että olen saanut annettua muille tietoa ja tukea tämän blogin kautta niin miksen jatkossakin?

Parisuhde josta olen puhunut täällä blogissa paljonkin on kariutunut viime vuonna syksyllä. Olen niin tyytyväinen siihen, että suhde päättyi. Lopulta minä tein sen päätöksen ja olemme hänen kanssaan edelleen ystäviä.
Olen myös uudessa parisuhteessa joka on paljon terveempi ja turvallisempi kuin edelliseni.
Elämässä on tosiaan tapahtunut paljon kaikenlaista, hyvää ja huonoa mutta hei, se on elämää.
Tänä vuonna olin myös sairaalassa pari yötä. Yritin päättää elämäni ja silloin käytiin lähellä. Kuulemma sydämeni on meinannut pettää, mutta täällä vielä ollaan.

Asun nykyään myös yksinäni yhden kissani kanssa.

Palaillaan <3
Onko täällä enää lukijoita? Haluaisin kuulla myös teistäkin! Miten teillä menee? Ja oletteko kiinnostuneita jatkamaan kirjoitusteni lukemista?

maanantai 18. syyskuuta 2017

18/9/2017

Nyt taas tuntuu hyvältä suhteessa.
Viikonloppu paransi suhdettamme paljon.
Olemme myös keskustelleet asiasta, hänen mielestään kaikki on hyvin.

Muuten olotila on todella huono. Tämänhetkinen sairasloma on itseasiassa hyvä,
vaikka ensin sitä vastaan taistelin..

Pärjäillään <3

maanantai 11. syyskuuta 2017

Parisuhteessa

Mä kaipaan läheisyyttä.
Mieheni tuntuu olevan etäinen, kaukana.
Otin asian puheeksi, hän vain tokaisi että ei oo etäinen, kaikki eivät vain jaksa halailla koko ajan.
Tunnen, että hän on etäinen henkisesti, ei niinkään fyysisesti.
Itseasiassa mä yritän halailla siksi kun en tunnu muuten pääsevän hänen lähelleen.

En tiedä johtuuko tämä vain arkisesta elämästä hänen kanssaan vai masennuksesta vai mistä..
Mulla on vain todella vahva tunne, että kaikki hajoaa. Kaikki mitä ollaan saatu aikaiseksi, se katoaa.
Tää tunne on pelottava. Ihan kamalaa ajatella, että mitä jos eroaisimme? Miten siitä jatkaa?
Hänen ystävät katoaisivat minun elämästäni, kaikki mitä tiedän miehestäni, olisi turhaa.
Ei sillä tiedolla enää mitään tekisi. Nyt kyyneleet valuvat jo poskiani pitkin. Tiedän miten hän tykkää, että miten hänet herättää aamuisin, tiedän hänen rutiinejaan, tiedän hänen musamakunsa. Tieto näistä olisi turhaa.

Hänessä on hyviä ja huonoja puolia, niinkuin meissä kaikissa. Rakastan hänen huonojakin puoliaan, mutta tuntuu, että se ei riitä. Hän loukkaa mua, melkeinpä päivittäin. Siitä piirrettä en rakasta.

Mä nään hänestä, että hän ei rakasta mua enää. Hän kuitenkin varmasti välittää, ei hän muuten tässä olisi.
Mua pelottaa tulevaisuus, pelottaa, että hukataanko me aikaa. Mua pelottaa pelottaa pelottaa pelottaa!

Mutta silti, mä haluan uskoa meihin, mä rakastan häntä, ja haluaisin viettää loppuelämäni hänen kanssaan.

maanantai 28. elokuuta 2017

Voimat ovat vähissä

Sängystä nouseminen tuntuu vaikealta.
Lähes mahdottomalta.
Lamaannuttavaa.

Takapakkia tulee.
Päivät valuvat hukkaan, en saa elämästä kiinni.
Viiltelystä oli taukoa, mutta mun oli nyt pakko viiltää.

Mummini voi huonosti, pelottaa.
Parisuhde pelottaa.
Mulla ei mene hyvin, sen myönnän.

Poikaystävä taitaa olla kyllästynyt masennukseeni.
En uskalla hänelle kertoa ajatuksiani, en toisaalta osaisi kertoa hänelle mitään.
"Mulla on paha olla"
"Miksi"
"En mä tiedä"
"okei"
..eikä mitään muuta.

Mulla on paha olla.
Mulla on paha olla.
Varjo kuristaa kurkusta, varjo sä puristat, apua, mutta kukaan ei kuule.

Mun on jaksettava.

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Rikkinäinen peili

Ehjä peili kerran putosi,
vain pieni halkeama.
Yksi nosti seinälle, mutta pudotti melkein heti ja palanen irtosi.
Toinen tuli paikalle ja näki tuon pienen palasen, nosti sen ja viilsi peiliin naarmun, mutta nosti sen silti seinälle.
Peilin luo tultiin usein, katseltiin hetki mutta puuttuva palanen vaikeutti katsomista.
Eräs kerran löi peiliin, en tiedä miksi, mutta ehkä hän ei pitänyt siitä mitä näki?
Peilistä lähti pieniä palasia, pala kerrallaan ne putosivat maahan.
Murskattiin palaset murusiksi.
Peilistä ei ole enää paljoa jäljellä,
palasia puuttuu, mutta se on silti peili, mutta ehjäksi se ei koskaan tule.